Huvittava tilanne jyväskyläläisessä paikallisbussissa: itseäni muutamankymmentä vuotta vanhempi naishenkilö tuo ilmi kantansa koskien pipon käyttämistä keskellä Suomen suvea. Kun tuo villakankainen asuste on vieläpä sysimusta ja huomattavan tilava - muistuttaen rastafar-tyylisuunnan edustajien päähinettä - ei tämän vanhemman rouvan jakeluun tahdo millään mennä se tosiseikka, että valitettavasti +10 celsiusastetta on tällaiselle vilukissalle tarpeeksi hyvä syy pukeutua lämpimämmin. Eihän sitä elokuussa moisia ilmoja haluaisi pidellä, mutta onhan tämä looginen jatkumo kenties sateisimpaan heinäkuuhun viimeiseen kymmeneen vuoteen. Toisin sanoen tällä non-brändätyllä pipolla ei ole sen erityisempää muotiarvoa. Tarvitseeko aivan kaikella ollakaan? Luulisin, että tämä herttainen vanhus ihmetteli osittain myös hupparistani löytynyttä, ehkä hieman kaoottisen oloista Loppu Tulee-tekstuuria.
Luin pitkästä aikaa uusinta EMP-lehden kuvastoa. Vertailin sisältöä kolme-neljä vuotta sitten julkaistuihin saman yrityksen mallistoihin ja noteerasin pari jännittävää muutosta: ennen niin metalli- ja rockpainotteinen valikoima on laventunut hurjasti nuorison suosimiin street-tyylisiin vaatemerkkeihin, kuten Vans, DC, Osiris, CTRL ja Converse. Bändipaidoissa painotus on siirtynyt Metallicoista ja Slayereista uudempien, nuorten ja nousevien yhtyeiden puolelle. Musta on yhä hallitseva väri, mutta runsaasti lisääntyneitä värivaihtoehtoja ovat tummat sävyt punaisesta, ruskeasta sekä vihreästä. Lisäksi puhtaanvalkoinen korvataan yhä useammin luonnollisemmalla, joskus jopa "likaisella" valkoisella. Mainittuja värejä havaitsee myös katukuvassa yhä useammin.
Tämä ei ole provosointia, mutta hauskaksi homman tekee bändidiggareiden tietynlainen underground-ajatusmaailma; musiikki ja muoti eivät kulje käsi kädessä, vaan monissa tapauksissa sen amerikkalaisen yhtyeen paita on kannanotto "oikeaa" muotia vastaan. Jostain kumman syystä Rolling Stonesia tai Led Zeppeliniä löytyy kuitenkin joka toisesta vaatekaupasta kaupungista riippumatta. Musiikki on kulttuuria ja muoti on olennainen osa molempia - halusipa sitä tai ei. Niittivöiden uskottavuuskin taisi mennä jo aikaa sitten niiden ilmestyessä jopa K-Citymarketiin. Ja jos nyt oikein vielä viisastellaan, niin 90%:lla painetuista rokkipaidoista on brändi nimeltä Fruit of the Loom.
Huonoin saarnamies on sellainen, joka sotii teoillaan omia sanojaan vastaan. Kymmenkunta mustaa bändipaitaa omistavana henkilönä minun lienee turha kiinnittää otsaani omaperäisyysleimaa. Rehellisesti sanottuna sellaista ei taida olla enää olemassa: originelli kun tarkoittaa tänä päivänä pukeutumalla niihin vaatteisiin, joista itse pitää. Niinhän sitä sanotaan, että Black Sabbathkin teki käytännössä kaiken ennen muita tulokkaita.
Kun säikähdät vastaantulijan kantavan kanssasi identtistä t-paitaa, muista huomioida, että peili löytyy omasta kodistasi. Katukuva on asia aivan erikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti